OHI ON

Nyt se on loppu. Minun järjestämäni ompeluseurat.

Syksyn kokoonnuimme Puhtolassa joka toinen maanantai. Jotkut olivat ahkerasti mukana, joitakin sai vetää kuin kivirekeä, joku ei tullut lainkaan.

Yritin innostaa uuteen ajatteluun, että voisimme tehdä muutakin kuin kutoa. Esimerkiksi himmeleitä ja sytykeruusuja. Vaihtelua myyntituotteisiin. Tarvikkeita minulla jo oli. "Minä en ainakaan askartele", oli aika topakka vastaus. No, ei sitten.

Puhtola oli syksyllä vielä käytössämme. Keväästä en tiedä. No, se on sitten uuden vetäjän mietittävissä. Ehkä voisi järjestää niin kuin ennenvanhaan, että seurat kiersivät. Oli aina eri paikka, eikä tullut kenellekään liian raskaaksi.

Nyt kiitän kaikkia mukana olleita. Erityiskiitos Marja-ystävälle, joka auttoi minua, kun itse konkkasin kepeillä. Kiitos myös kultapupulle, joka jaksoi kuljettaa minua ja tavaroita. Joku hieno sanontakin avuliaasta sydämestä varmaan on, mutta osaan sanoa vain KIITOS!

Hyvää joulua ja riemullista vuotta 2016 kaikille käsitöiden ja lähetyksen ystäville!

TOIMINTA JATKUU

Ompeluseura jatkaa taas.
Ensimmäinen kerta maanantaina 28.9. klo 18 Puhtolassa.
Sen jälkeen joka toinen maanantai marraskuun loppuun asti.
TERVETULOA MUKAAN!


LÄHETYSPIIRISSÄ

Lähetystehtävän antaja, Jeesus Kristus,
olemme tässä edessäsi aloittamassa lähetyspiiriä.
Haluamme kokoontua, vaikka monenlaisia esteitä löytyy.
Ei puhuta niistä, tiedäthän ne muutenkin.
Nyt haluamme kiittää sinua siitä, että vielä jaksamme
ja että aina vaan uusia liittyy joukkoomme.
Anna meille sinun rauhasi,
jotta voimme iloiten ja vapaasti luottaa
Pyhän Hengen uutta lähetysintoa luovaan voimaan.

(IA-H)

UUSI VUOSI, UUDET KUJEET

Lähetysompeluseura on ollut tauolla syyskauden, ainakin minun osaltani. Sama tauko jatkuu kevään.

Syksyllä 2015 on suunnitteilla jatkoa, mutta erilaisella toimintamallilla:

* Lähetysompeluseuran nimi muuttuu Ompeluseuraksi.

* Ompeluseuran kokoontumispäivä on alkuperäisen suunnitelman mukainen maanantai, ei siis enää keskiviikko.

* Ompeluseuraan tulo on mahdollista joka toinen maanantai, eli sama ilta kuin miehillä on äijäkööri.
Syksy on tärkeää aikaa, koska joulumyyjäiset ovat tulossa. Kokoontumisia olisi kuukausittain pidettynä vain kolme, mikä ei riitä mihinkään. Siksi tarjolla on joka toinen viikko, tulee sitten joku tai ei...

* Ompeluseurassa voisi tehdä muutakin kuin kutoa. Esimerkiksi askarrella joulukoristeita, kortteja, himmeleitä tai muita olkijuttuja, huovuttaa, tehdä kynttilöitä tai sytykeruusuja jne. Mahdollisuuksia on vaikka millä mitalla.

Syksyn aloituspäivästä ilmoitetaan myöhemmin, kunhan tiedän, milloin äijäkööri alkaa. Periaatteessa kyseessä on siis aina sama maanantai kuin heilläkin, voi tarkistaa myös järjestöpalstalta Eläkeliiton kohdalta.

TERVETULOA mukaan kaikki halukkaat!

TAUOLLA

Lähetysompeluseura jää tauolle. Ainakin toistaiseksi.

Katsotaan sitten keväällä uudelleen, ellei joku siihen mennessä keksi uutta toimintatapaa ja paikkaa.

Hyvää syksyä kaikille!

KEVÄTKALENTERI

Päivä pitenee jo huimaa vauhtia. Kukonaskeleet ovat jääneet taakse, Tapanina alkoi tamman juoksu. Ensimmäiseen kevään kokoontumiskertaan mennessä elämme jo valossa.

Syksyllä siirsimme kokoontumispäivän maanantaista keskiviikolle mummojumpan takia. Keskiviikko on myös huono päivä alkuperäisen suunnitelman mukaisiin kolmen viikon välein tapahtuviin kokoontumisiin. Kuukauden toinen keskiviikko on lukupiiri ja kolmas keskiviikko kutojapiiri kirjastolla. Siksi päädyimme kuukauden neljänteen keskiviikkoon. 

Aikataulu kevään kokoontumisiin on näillä näkymin seuraava:
* tammikuussa 22. päivä
* helmikuussa 26. päivä
* maaliskuussa 26. päivä
* huhtikuussa 23. päivä (pääsiäisen jälkeen)
* toukokuussa 28. päivä
Voimme katsoa, miten tämä syksyllä jatkuu...

Suunnitelmissa oli tehdä keväällä jokin isompi käsityö lähetysarpajaisten päävoitoksi. Kaikkien ei tietenkään tarvitse siihen osallistua, muitakin käsitöitä voi tehdä. Eikä tuota työtä ole vielä päätettykään, onko se ryijy, huoneentaulu, iso kirjailtu pöytäliina vai mikä.

Kaikki ovat kuitenkin tervetulleita mukaan.  Parituntinen kerran kuukaudessa - pieni lahja lähetykselle =D

Iloista ja ahkeraa vuotta 2014 kaikille käsitöiden ystäville!

KOPUTUKSIA

Koputuksia - Tosijuttuja lähetystyöstä - on mielenkiintoinen kirja vuosien varrelta kerättyjä tapahtumia eri puolilta maailmaa.  Useimmat tarinat ovat lyhyitä, vain sivun tai puolikkaan mittaisia. Eivätkä kovin korkealentoisia, ihan tavallisista tapahtumista vain kerrottuja.

Eräässä tarinassa pohditaan sitä, mikä olisi PARAS LAHJA maasaiheimon jäsenelle. Raamattu oli ensimmäinen ehdotus. Mutta osaako tämä lukea? Entä sähkö? Mitä sillä tekisi? Paras lahja olisi tietenkin hieno lehmä, sillä karja on maasaiheimon rikkauden ja ylpeyden lähde.

MISSÄ KIRKOSSA SINÄ RUKOILET?  Tansanialaiset puhuvat uskostaan hyvin avoimesti. On aivan tavallista kysyä tuntemattomalta ensitervehdysten jälkeen, missä kirkossa tämä rukoilee. Tansanialainen kysyjä ei ole tiennyt sohaisevansa arkaan paikkaan ja yksityisasiaan. Hän on vain tahtonut tietää, mihin kirkkoon matkalainen suuntaa askeleensa sunnuntaiaamuna.

KONFIRMAATIO kertoo eräästä sunnuntaiaamusta. "Aamun ensimmäinen jumalanpalvelus on jo ohi. Toinen alkaa kymmeneltä. On vähän aikaa levähtää. Saamme teetä ja kananmunan. Tekee mieli suolaa, mutta en kehtaa pyytää. Jospa sitä vaikka ei olekaan. Sitten asetumme kulkueeseen, seurakunnan kaksi vanhemmistoon kuuluvaa menee eteen, heidän peräänsä konfirmoitavat nuoret. Nuorten perässä seuraavat papit ja viimeisenä apulaispiispa." "Rippikoulussa opettanut pappi puhuu nuorille pitkään. Kaikki seisovat hievahtamatta. Yhtäkkiä näen, miten joku haukottelee, toinenkin. Riemastun, nämähän ovat aivan tavallisia nuoria. Huomaan, miten kyllästyneitä he jo ovat tähän paljoon puhumiseen. Kukaan ei enää kuuntele. Mutta kaikki lupaavat seurata Jeesusta koko elämänsä ajan."

Tästä tarinasta tulee elävästi mieleen itse koetut jumalanpalvelukset. Olimme sekä tavallisissa jumalanpalveluksissa että häissä. Nuo kulkueet kuuluivat kaikkeen tiiviisti. Eivät toki olleet niin vakavia kuin Suomessa olisivat, vaan kulkijat näyttivät riemunsa ja nauttivat, papitkin. Vaikka oli tuplajumalanpalvelukset, kaksi peräkkäin heti aamusta, molemmissa kirkko oli tupaten täynnä kansaa. Laulu raikui ja viuhkat heiluivat. Tunnelmaa riitti. Elämys. Ihmisiä kulki koko ajan, sillä kello ei ollut samalla tavalla elämänrytmin määrääjä kuin meillä.

Toisaalla Tansaniassa, Morogorossa, ensimmäinen palvelus ei ollut yhtä suosittu kuin Moshissa.  "Jumalanpalvelus on ilmoitettu alkavaksi kello 7.00. Kello 7.30 paikalla on kolme henkeä, tuolienlaittajanaiset. Alanko jo? Stola alkaa hiostaa niskaa. Arkkipiispa sanoi pappisvihkimyksessäni, että se on ies. Oikein. Kello 7.35 sunnuntaiaamuna se on hiertävä, hikinen ies. Viisi naista, kaksi lasta. Yritän olla levollinen. En ala, vaikka olisi aika. Odotan. Katselen, miten tyttö kiipeää vieressä kasvavaan palmuun. Tuuli löyhähtelee ikkunaluukuista. Odotan. Alan jumalanpalveluksen sitten joskus."

Elämä on toisaalla erilaista kuin mihin olemme tottuneet. Tämä kirja tuo niitä eroja esiin pienten tarinoiden muodossa. Jokapäiväinen elämä tuo eteen mielenkiintoisia tilanteita. Aina ei ole valmiita vastauksia tai toimintamalleja. Kaikkea ei osaa edes aavistella.

JOULUMYYJÄISET

Tänään oli syyskauden huipentuma, joulumyyjäiset.

Paljon oli tavaraa tehtynä. Pipoja, huiveja, lapasia, sukkia, peitteitä, tyynyjä... Ja ilahduttavan moni niistä löysi tiensä ostajien kasseihin.

Joulumyyjäiset ovat aina ihana tapahtuma. Nyt oli maa valkoisena ja tunnelma huipussaan. Ihmisiä riitti pöytien kummallekin puolelle, mikä oli todella ilahduttavaa. Tänä talvena joulumyyntitapahtumia on ollut paljon, ja suurin osa viime viikolla. Väsymys alkaa saavuttaa myös innokkaimmatkin myyjäisissä kävijät. Yksi joulutori on vielä tulossa, mutta muuten se oli jo siinä.

Nyt voi rauhoittua joulun odotukseen.

"Arkihuolesi kaikki heitä
Mieles nuorena nousta suo.
Armas joulu kun kutsuu meitä
Taasen muistojen suurten luo..."